Onnea on… epätäydelliset hetket

IMG_5050.JPG

Eilen paljussa lilluessa tuli keskusteltua viisaiden naisten kesken monesta asiasta ja muun muassa siitä, postasimmeko kuvia lapsista someen tänä koulunpäätösviikonloppuna.

Aika houkutteleva tilanne nimittäin äiti-ihmiselle, kun lapsi on kerrankin hiukset täydellisesti ojennuksessa juhlavaatteet päällä ja kädessä ihanan värikäs askartelu ja  todistus!

On aivan inhimillistä, että vanhemmat riemuitsevat lastensa onnesta ja saavutuksista, ja toki niitä haluaa somessa jakaa. Kyllä iloita saa ja ilon saa näyttää.

Jos lapsi vielä kaiken kukkuraksi saa stipendin, vanhemman täyttää sellainen ylpeys ja riemu, että siinä ei tarvitse kahta kertaa miettiä, painaako postausnappulaa vai ei. Se, että läheskään kaikki lapset eivät stipendejä saa, ei pitäisi olla esteenä sille, että iloitaan niiden puolesta, jotka stipendejä saavat.

Omalla kohdallani kävi niin, että päättäjäispäivään osui myös kurja selkkaus lapsien kanssa. Sanottakoon nyt vain, että tilanteeseen liittyi sekä kyyneliä, kiukkua että muutama vihainen whatsapp-viesti lapselta.

Tilanteen jo laannuttua, istuessani sängyn laidalla silittelemässä vielä vähän surullisen lapsen selkää, mietin, onko kenelläkään muulla juuri tänään tällaista? Olenko ainoa, jonka lasten koulun päättäjäispäivä ei ollutkaan täydellinen, täydellinen kuin… niin, somepostaus?

Saattaahan olla, että muissakin perheissä käytiin tiukkoja keskusteluja, tiuskittiin tai jopa riideltiin.

Saattaahan olla, että täydellisen päättäjäispäiväkuvan saamiseksi jouduttiin joissain perheissä käyttämään lahjontaa tai tavallista tiukempaa tekstiä.

Saattaahan olla, että en ollutkaan ainoa, joka tunsi päättäjäispäivänä myös sellaisia tunteita kuin suru ja ärtymys.

Jos miettii vaikka ylioppilasjuhlia, niin nekin voivat olla aikamoinen aikapommi, kun vaikkapa uusperheiden exät ja nyxät kokoontuvat saman katon alle. Sekaan vielä riidoissa olevat tädit tai alkoholiongelmasta kärsivät sedät  – sitten vain skål ja koetetaan selvitä päivästä!

Kurjia tuntemuksia ei yleensä halua someen jakaa. Silti ne kuuluvat elämään kuin hyttyset kesään. Jos alamme muodostaa käsityksen elämästä somepostausten perusteella, saamme liian mustavalkoisen kuvan. Tämän yritän muistaa, kun selaan kuvia täydellisistä hetkistä.

On onni, jos saa elää täydellisiä hetkiä. On myös onni, jos saa elää epätäydellisiä, rumia ja inhottavia hetkiä mutta selviää niistä.

Epätäydellisten hetkien jälkeen ne paremmat hetket tuntuvat ihan täydellisiltä.

Somepostauksen arvoisilta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s