Päivän paras hetki

Istuin eilen täpötäydessä junassa. Ympärilläni istui minulle tuntemattomia ihmisiä katseet liimattuina läppäreihin ja älypuhelimiin. Itsekin naputtelin työkonettani.

Kuuntelin napit korvilla musiikkia spotifysta. Äkkiä yksi lempibiiseistäni alkoi soida korvissani. Nostin katseen ruudusta ja katsahdin ikkunasta ulos. Silmieni ohi vilisi metsää ja peltoja sekä illan hämärään laskeutuvaa suomalaista järvimaisemaa. Kaunista sellaista.

Minua hymyilytti. Tajusin, että tämä on päiväni paras hetki. Juuri se lyhyt hetki siinä.

Kuuntelin edelleen biisiä ja yritin peitellä hymyäni, koska hullunahan vierustoverit olisivat minua pitäneet, jos olisin istunut virnuilemassa itsekseni. (Niinhän me suomalaiset tehdään, kätketään onnemme.)

Hetkeäni olisi voinut kutsua erilaisten hyvinvointioppien mukaisesti täydelliseksi läsnäolon hetkeksi. Olin keskittynyt siihen mitä tein, kukaan ei häirinnyt minua tai vaatinut jotain ja sain vain olla omissa ajatuksissani. Hyvä biisi oli kirsikka kakkuni päällä.

Päivän paras hetkeni on aina vähän erilainen. Jonain päivänä se on nauruun repeilyä ystävän kanssa, toisinaan sydämen pakahtumista rakkaudesta lapsen halatessa. Joskus saavutan onnen tunteen luistellessani pimeässä illassa, toisena päivänä koen suurta iloa rötköttäessäni torkkupeiton alla sohvalla tehden ei-yhtään-mitään ja jutellen ei-yhtään-kenenkään kanssa.

Keho ja mieli tarvitsevat niin eri asioita eri päivinä. Ilon läikähdys tai onnen tunne tulee yhtäkkiä, kysymättä ja itsestään ilmoittamatta. Kun vain jättää sille oven auki.

Sillä toki onnen tunteen saavuttamisen eteen voi itse tehdä paljonkin. Voi jättää pyykit koneeseen ja lähteä lenkille. Voi jättää olkkarin lattian raivaamatta ja lukea kirjaa. Voi jättää ylityöt tekemättä ja keittää kupin teetä. Tai pitää kotidiscon. Tehdä mitä huvittaa. Raivata kalenterista epämiellyttävät asiat. Kuulostella itseään ja luottaa siihen, ettei maailma kaadu pikkuasioihin.

Kuinka monta asiaa elämässä on loppuviimeksi sellaisia, joihin joku ulkopuolinen sinut pakottaa? Käsi sydämellä. Suurimman osan valinnoista teemme itse. Sitä onkin muuten vaikea myöntää.

Toivottavasti sinun päivässäsi oli tänään paras hetki. Ellei ollut, voisiko sen aika olla nyt?!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s