Välinpitämätön ja väkivaltainen

Kirjoitin viimeksi riittämisen ja riittämättömyyden tunteista. Näitä tunteita ei ainakaan vähentänyt juuri tällä viikolla ainakin somessa esiin noussut kohu Helsingin kaupungin lähisuhdeväkivaltakampanjasta, jonka tarkoitus oli herätellä vanhempia huomioimaan lapsiaan paremmin ja olemaan heille enemmän läsnä. Kampanjavideon voi katsoa täältä.

Syylliseksi kampanjassa asetettiin ainakin välillisesti älypuhelimet ja tietokoneet ja niiden ääressä viihtyvä äiti, joka aiheuttaa välinpitämättömyydellään lapselleen väkivallan uhkan.

Itse en saa kampanjasta mitään otetta. En ymmärrä yhteyttä älypuhelimen ja lähisuhdeväkivallan välillä. Jos kampanjan on tarkoitus herättää vähentämään älypuhelinaikaa, ymmärrän pointin. Mutta jos tarkoitus on varoittaa lähisuhdeväkivallasta, niin kuin kai oli, kampanja menee mielestäni metsään.

Vihjaileeko kampanja, että lapsi voi joutua väkivallan uhriksi, koska äiti ei huomaa merkkejä tai oireita, kun on niin uppoutunut someen? Tapahtuuko näin useinkin?

Vai aiheuttavatko älypuhelimet niin suuria raivotiloja aikuisessa, että sen jälkeen hänen tekee mieli käydä lapseen käsiksi?

Myös Väestöliitto kampanjoi paraikaa työelämän ja perhe-elämän yhdistämisen eri vaihtoehdoista kampanjalla nimeltä ”Maailman paras syy”. Kampanjavideon voi katsoa täältä.

Varoitus: videota ei kannata katsoa, jos takana on kiireinen työpäivä, jonka aikana ei ole ehtinyt viettää tunneittain aikaa lasten kanssa.

Videolla isä puhuu koko ajan työasioita kännykkään ja äiti juoksee taksiin ja lentokentälle tukka hulmuten. Lapsi jää vähälle huomiolle ja yksin.

Katsottuani videon mietin, saadaanko tällä videolla todella vanhempia toimimaan ja lyhentämään työpäiviään? Itselleni tuli videosta epämiellyttävä olo, ja niin kai on tarkoituskin. Mutta onko vaativan työn tekeminen aina automaattisesti huono ratkaisu ja pois lasten hyvinvoinnista?

Videolla pienellä pojalla ei ole mitään tekemistä, kun äiti on työmatkalla. Poika pelaa yksin kännykkäpeliä ja ikävöi. Aika suoraviivainen mainoskäsikirjoitus ottaen huomioon, että suurimman osan aikuisten työajasta lapset viettävät kuitenkin joko päiväkodissa, koulussa tai aamu-/iltapäivähoidossa. Kouluikäisillä lapsilla on yleensä myös kavereita, joiden kanssa he viettävät iltapäivätunteja.

Perheissä on usein myös toinen vanhempi, joka ”tuuraa” työmatkalla olevaa vanhempaa, tai isovanhempia, joita soittaa hätiin. Työmatka ei siis automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi on yksin.

Myönnän, että nykyvanhemmilla on usein (liian) monta rautaa tulessa ja herättely lasten kanssa olemiseen on tervetullutta. Ei jatkuva kännykkään puhuminen tai töiden tekeminen lapsen läsnäollessa ole reilua.

Mutta syyllistämisen käyttäminen keinona on mielestäni outoa. Eikö hallitus kampea tälläkin hetkellä oikein olan takaa naisia kotoa työelämään ansaitsemaan veromarkkoja, mieluiten mahdollisimman nopeasti lapsen saamisen jälkeen? Jos palaat töihin, saat sitten palkaksi syyllistämistä siitä, että lähdet työmatkalle. Vieläpä lentokentän kautta. Sussiunakkoon.

Kummitteleeko Väestöliiton kampanjan yllä jonkinlainen pullantuoksuisen kotiäidin haamu…? Miehiä väheksymättä.

Vertaan usein nykytilannetta omaan lapsuuteeni. Vanhempani tekivät varmasti ainakin yhtä pitkää päivää kuin me nyt. 1970-luvulla ei ollut joustavia työaikoja ja etätöitä. Monet kodin työtkin veivät enemmän aikaa, kun ei ollut tiskikoneita, einesruokaa tai verkkopankkia.

Älypuhelimia ei myöskään ollut, mutta sanomalehden taakse saattoi kätkeytyä. Oliko se välinpitämättömyyttä? En usko, että vanhempani olivat enemmän läsnä kanssamme kuin olen nyt omien lapsieni kanssa. Eiköhän kumpikin sukupolvi ole joskus halunnut kadota omien ajatustensa pariin ja olla hetken poissaoleva.

Tämä ei kuitenkaan ole missään nimessä välinpitämättömyyttä. Eikä se tarkoita sitä, että hetkellinen välinpitämättömyys lasta kohtaan johtaa jotenkin mutkattomasti lähisuhdeväkivaltaan.

Perheväkivalta taas on niin vakava asia, että sen vastainen työ ansaitsisi ihan kunnolliset kampanjat. Tuo ensimmäisessä kampanjassa luotu väkivallan suhde älypuhelimiin jää kummittelemaan päähäni vielä pitkään.

Millä muulla tavalla asiaa olisi voitu tuoda esille niin, että viesti olisi ymmärretty oikein?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s