Tervetuloa ilo!

img_6147_srgb
Sari 4 v.

Nyt se suuri päivä koitti: jätin taakseni kolmikymppisen naisen huolet ja toivotin tervetulleeksi nelikymppisen naisen ilot!

Mietin, tuntuuko tämä pyöreiden täyttäminen nyt sitten jotenkin erityiseltä. Ei se nyt ainakaan yhdentekevältä tunnu. Olen makustellut asiaa jo etukäteen niin, ettei kriisiä pukkaa päälle, mutta on tässä tullut mietiskeltyäkin.

Ystäväni täytti äskettäin myöskin 40 vuotta, ja hän totesi, että ”40 on uusi 20”, ei hätää siis, sister. Iloa on paljon edessä! Uskon niin.

Vaikken varmasti ala enää elää kuin kaksikymppisenä, lupaan kuitenkin napata lauseesta elämääni hieman puhtia: elämä on edelleen edessäni auki, aivan kuten parikymppisenä. Muutama ovi on toki sulkeutunut takana, mutta aika moni on myös avautunut. Ei ole siis syytä kaivautua piiloon poteroon.

Myönnän, että välillä ruuhkavuosien keskellä huolenaiheita kertyy takataskuun kuin huomaamatta. Apuani ja aikaani tarvitsevia on useita, ja haluaisin olla heidän kaikkien elämässä mahdollisimman paljon läsnä. Riittämättömyyden tunteita olisi tarjolla, jos ottaisin kopin.

Nyt nelikymppisenä tiedän kuitenkin, että riitän tällaisena kuin olen. Ei minun tarvitse olla mitään muuta kuin oma itseni ja yrittää parhaani.

Tällä viikolla olen yrittänyt elää kuten tiedän, että minun kuuluu elää juuri nyt: mitä enemmän annan, sitä enemmän saan. Minulla oli aikaa antaa yksinäiselle kuunteleva korva ja väsyneelle piristystä. Annoin hellyydenkipeälle sylin ja ikävöivälle rakkautta. Annoin aikaani ja läsnäoloani, huikean paljon materiaa tärkeämpää ihmisyyden polttoainetta.

Ja siitä ilosta: mistä sain tällä viikolla iloa? Edellä mainittujen kohtaamisten lisäksi roikuin muun muassa pää alaspäin leikkipuiston kiipeilytelineessä ja laskin uimahallissa vesiliukumäestä. Huusin kovaa kaikutunnelissa ja lauloin autossa ääneen. Yksinkertaista mutta tehokasta.

Siis kippis, ilolle!

 

 

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Tervetuloa ilo!

    1. Kyllä itsekin saan kriisin kasaan vaikka mistä asiasta. Ammatillisesti en minäkään ole siellä, missä kuvittelin 4-kymppisenä olevani. Mutta alan ehkä hyväksyä sen? Ja kuten kirjoitin, ovet ovat vielä auki. Kaikkea ehtii vielä tapahtua!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s