Haistako hyvältä vai ei miltään?

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, ja se pitää täysin paikkansa erityisesti kemikaalien kohdalla. On vaikea elää maailmassa, jossa jo aamupalaan mennessä potee huonoa omatuntoa jos jonkinlaisista kulutustottumusvalinnoista.

Suhtaudun kemikaaleihin niin, että ilman niitä en pärjäisi enkä siis niitä vastusta. Mutta kemikaalien ylitsevuotava käyttö on puhdasta järjen köyhyyttä, ja jokaisen tulisi edes hieman miettiä, mitä aineita iholleen tai kotiinsa levittää.

Vähensin kemikaalien käyttöä rutkasti, kun jäin äitiyslomalle: oli helppo luopua siihen asti käyttämistäni hiusmuotoilutuotteista, kasvomeikeistä ja hajuvesistä, kun ei käynyt töissä. Juhliin toki laittauduin mutta en enää niin runsain meikkiarsenaalein.

Samalla vaihdoin pyykinpesuaineet hajusteettomiksi, ja hajusteettomia olen käyttänyt siitä asti. Kun jouduin tässä taannoin käyttämään hajusteellista pyykinpesuainetta, meinasin tukehtua kylppärissä leijuneeseen hajuun. Tuntui lähes vastenmieliseltä käyttää vaatteita, jotka eivät tuoksuneet puhtaalta (eli ei miltään) vaan pesuaineelta. Näissä kahdessa on vissi ero.

Hajusteet hankaloittavat hajusteherkkien ihmisten elämää niin paljon, että mieluusti jätän aamuisin suihkimatta itseeni hajusteita erityisesti ennen työmatkaa julkisissa kulkuneuvoissa.

Olen tyhjentänyt vuosien varrella kotini turhista kosmetiikkaputeleista: ostan todella vähän ja harkiten ja usein hajusteettomia tuotteita. Yritän ostaa ympäristöystävällisiä puhdistusaineita ja niitäkin kohtuullisesti. En tarvitse eri putelia pöntölle ja lavuaarille. Tabortteja, vanisheja ym superpuhdistajia en käytä lainkaan, koska epäilen niiden olevan turhan voimakkaita.

Tänä kesänä olen ensimmäistä kertaa kokeillut palasaippuan käyttöä (jalona tarkoituksenani vähentää muovijätteen määrää) ja pitänyt paljon täysin meikittömiä päiviä. Kun meikkaamattomuuteen tottuu, ei enää hävetä kulkea ympäriinsä pari näppyä näkyvillä. Eläköön nelikymppisen naisen itsetunto!

Hiljattain tajusin, että muovi ei kuulu mikroon. Piilotin kaikki muoviastiat, jotta myös taloutemme toinen aikuinen käyttäisi kippoja, joista ei tartu myrkkyjä ruokaan. Vähän hävettää, etten ole tehnyt näin jo aiemmin.

Kiireisen arjen keskellä en pysty ekoilemaan niin paljon, että ottaisin aina selvää vaatteiden valmistusmenetelmistä tai kemikaalikertymistä. Kartoin vuosia Hennes & Mauritzia nähtyäni aivan järkyttävän tv-dokumentin siitä, miten työntekijät ovat altistuneet vaarallisille kemikaaleille purettuaan Aasiasta saapuneita tekstiilikuormia.

Suosittelenkin lämpimästi pesemään aina kaupasta uutena ostetut vaatteet ennen käyttöä, ostitpa ne henkkamaukasta tai ekokaupasta.

Uskon kohtuuteen: kun en osta vaatekaappiin mitään turhaa, säästän luontoa ja vähennän kemikaaleja. Se onkin eri asia, osaanko rajata, mikä on turhaa! Kierrätys on kuitenkin helppo ja omatuntoa lievittävä keino vähentää kemikaali- ja jätekuormaa.

En tiedä, onko arjen ratkaisuillani todella vaikutusta saamaani kemikaalimäärään. Suuret pitoisuudet tulivat yllätyksenä niin tutkijoille kuin testiperheillekin Ylen THL:llä teettämässä testissä.

Uskon kuitenkin, ettei turhasta kosmetiikasta tai kemikaaleista luopuminen voi olla ainakaan haitaksi. Tälläytyä saa, mutta tarvitseeko joka päivä olla meikeissä ja hajusteissa, se onkin sitten jokaisen oman harkinnan varainen juttu.