Voilla voidellut kätöset

Löysin itseni voitelemasta lapseni kätösiä meijerivoilla. Hieroin voita käsiin joka puolelle antaumuksella, etenkin sormien väliin. Lopuksi voi huuhdeltiin lämpimällä vedellä pois.

Ai miksi tein niin? Selitys on yksinkertainen: vietin kesälomaa lasten kanssa. Silloinhan sattuu ja tapahtuu tunnetusti kaikenlaista.

Kuten nytkin: kesäinen kahvitteluhetki vanhan kaupunkin sydämessä keskeytyi, kun juniori ilmestyi eteeni kädet yltä päältä pihkassa. Ensimmäinen ajatus oli, että mistä ihmeestä se nyt pihkaa löysi, mutta vastaushan oli ihan helppo. Kahvilan nimi kun on ”Kontion kahvila”, ja sen kunniaksi pihalla jököttää puusta veistettyjä karhuja.

Kun työntää kätensä oikein syvälle karhun kitaan, sieltä löytyy kunnon satsi pihkaa.

Onneksi on älypuhelin, google ja martat. Jälkimmäisten neuvo oli hieroa sormiin voita, ja tämä temppu tepsikin. Jos voi ei olisi auttanut, myös kosteusvoidetta olisi voinut kokeilla.

Mainitsinko jo, että samalla reissulla kuopus jätti sormensa auton ikkunan rakoon, kun suljin sen? Onneksi vieressä solisi kaunis suihkulähde, jonka vesi oli sopivan kylmää sormien ensiavuksi. Mustelmilla selvittiin tällä kertaa.

Kun sitten istuin myöhemmin samana päivänä puistonpenkillä ja katselin lasten temmellystä leikkikentällä, satuin kuulemaan, kun vieressäni eräs isä tilitti pettymystään. Käsitin, että oli tapahtunut avioero, ja miehen lapset asuivat äitinsä kanssa.

”Kyllä mä ymmärrän, että miksi Kirsi näin tekee. Kyllähän mä tein väärin. Tiedän sen. Mutta on tämä kamalaa, kun näen noitakin lapsia useammin kuin omiani”, mies totesi hiljaisena.

Katselin omieni riemua kiipeilytelineessä. Kuuntelin tuulen suhinaa ja mietin, miten pieniä muurahaisia me ihmiset olemme maailmankaikkeudessa. Ja silti niin kekseliäitä tekemään kaikenlaisia pieniä jekkuja tai temppuja, jotka hankaloittavat elämää.

Kotiin päästyäni päätin ostaa jääkaappiin ison paketin voita.