Asioita, joita en tiennyt

Luin ennen lapsien saamista artikkeleita ja pari kirjaakin lastenhoidosta, mutta muutama asia kyllä jäi huomaamatta tahi löytämättä. Ajattelin nyt jakaa kanssanne suurimmat yllätykset, jotka äitinä oleminen on elämääni tuonut.

Kukaan ei kertonut, että vanhemmuus on täynnä hiekkaan piilotettuja miinoja. Kun aloittaa sillä linjalla, että soseutan kaikki vauvaruoat itse, tulee ennen pitkää pettymään itseensä, kun ei vaan jaksa/ehdi/viitsi jatkaa samalla 100-prosenttisella kotiruokalinjalla seuraavaa 18 vuotta. Liian korkealle asetetut tavoitteet alussa aiheuttavat siis sekalaisia tunnemyrskyjä.

On oikeasti vaikea olla tasapuolinen lapsilleen, jotka ovat sisaruksia. Eihän eri-ikäisillä lapsilla kuulu olla vielä samat oikeudet, mutta toisaalta toisen lapsen kohdalla ymmärtää jo joustaa niistä ehkä liiankin tiukoista säännöistä, joita noudatti esikoisen kasvatuksessa. Dilemma omassa päässä on siis valmis ja aktivoituu päivittäin.

En olisi uskonut, vaikka joku olisi demonstroinut, mikä sotku lapsiperheen kodissa syntyy joka ikinen päivä vuodesta. Myös jouluna ja etenkin juhlien alla. Ja että jos siivoat, siisteys säilyy muutamasta minuutista korkeintaan tuntiin.

Oletin, että huonosti käyttäytyvä lapsi on merkki siitä, että vanhemmat ovat tehneet jotain väärin tai oudosti kasvatustyössä. Kuvittelin tietäväni lastenkasvatuksesta niin paljon, että pystyin kritisoimaan vanhempia ilman päivänkään kokemusta oman lapsen kasvattamisesta. Tunnustan, että otan nykyään huonosti vastaan kasvatusneuvoja lapsettomilta, vaikkei niin saisi sanoakaan.

En tiennyt, miten vaikea on ottaa rennosti lapsiperheen arjessa. On paljon helpompaa naputtaa, nipottaa, siivota, häärätä ja järjestellä. Paljon vaikeampaa on loikoilla sohvalla, tehdä itselle iloa tuottavia juttuja, seurata lasten leikkejä torumatta ja olla hauska.

Tällä kokemuksessa antaisinkin vain yhden ohjeen vanhemmille: ota rennosti ja rakasta. Kun muistaa ottaa löysin rantein edes osan ajasta, muuttuu itsekin huomaamatta iloiseksi tai ainakin kepeämmäksi.

Pakko lisätä, ettei rentoilu ole mahdollista kaikissa elämäntilanteissa ja -vaiheissa. Ja jokainen kokee varmaan jossain vaiheessa äitiyttä sen hetken, jolloin lasten elämä tuntuu hukuttavan oman elämän syvään kaivoon. Mieti siinä sitten rentoilua!

Mutta jos nauru katoaa pidemmäksi ajaksi kokonaan arjesta, silloin on syytä ottaa pidempi irtiotto ja miettiä, miksi näin on päässyt käymään. Eikö oma elämäni ole ilon arvoinen?

Annetaan lasten nähdä äidinkin hihittävän, laiskottelevan ja nauttivan. Silloin äiti on todennäköisesti oivaltanut, että elämä on liian lyhyt vietettäväksi yksinomaan pesurätti kädessä ja kurttu otsalla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s