Pikkupuhetta kotimatkalla

Eräänä iltana bussissa viereeni istui mies, joka alkoi kovaan ääneen ihmetellä, että ”mitäs se vierustoveri oikein askartelee” viitaten älypuhelimeeni, josta luin uutisia.

Myönnän, että ensireaktioni tähän elämää nähneeseen ja viinalle tuoksahtavaan herraan oli hienoinen varautuneisuus. Koskaan kun ei tiedä, kuka sattuu olemaan aggressiivisella tuulella enkä ollut itsekään pirteimmilläni.

Mutta siinä puhelintani ihmetellessämme huomasin aika nopeasti, että tyyppi oli ihan ok. Nautiskellut: kyllä. Nenä ruvella ja tukka likainen: kyllä. Mutta hilpeällä tuulella ja harmiton.

Keskustelimme varttitunnin verran musiikkimausta (hän piti Laila Kinnusesta), Tenavatähti-kilpailuista (muistimme molemmat Timo Turusen esitykset) sekä jääkiekosta (hän kuuntelee pelit radiosta, minä en edes tiedä, ketkä pelaavat).

Kun iloinen seuralaiseni nousi linja-autosta, minua hymyilytti. Ja vielä enemmän hekotutti, kun miekkonen ilmestyi vielä bussin ikkunan taa minulle vilkuttamaan. Sinne hän lähti taapertamaan kohti kotiaan ja radiomatsia.

Uskon, että meille molemmille jäi tästä lyhyestä kohtaamisesta hetkeksi hyvä mieli.

Jollain hassulla tavalla tuo velikulta käyttäytyi paljon fiksummin kuin moni muu: hän tervehti, hallitsi small talkin, katsoi silmiin ja hyvästeli lähtiessään. Huumorilla voisi kysyä, kuinka moni meistä muista matkustajista olisi kyennyt samaan.

On hieman surullista pukea aamuisin ylleen näkymätön viitta, joka suojelee muiden ihmisten kohtaamiselta. Huonot kokemukset saavat kietomaan viitan entistäkin tiukemmin harteille.

Onneksi viitan voi jättää toisinaan hieman raolleen, tahallaan tai vahingossa. Silloin voi tapahtua yllättävä kohtaaminen, jonka muistaa pitkään.

Kohtaamalla ihmisen, epätäydellisen ja inhimillisen, muistaa tämän elämän koko kirjon ja meidän ihmisten erilaiset kohtalot. Yksi juopottelee, toinen frustrailee, kolmas rukoilee. Ja kaikkea siltä väliltä.

Hetken aikaa kuitenkin voidaan körötellä samalla bussilinjalla ja osoittaa toistamme kohtaan myötätuntoa ja kunnioitusta. Ihmisiähän tässä vain kaikki ollaan.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Pikkupuhetta kotimatkalla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s