Seepran raidat

Ei pääse seepra raidoistaan. Näin ajattelin, kun katselin junan ikkunasta ohi viliseviä maisemia ja tunsin olevani liikkeessä.

Liikkeellä oleminen on ihanaa. Maisemien vaihtuminen, uusien paikkojen näkeminen, eksyminenkin.

Kun sitä on aika monta vuotta keskittynyt pitkälti pitämään huolta, että pienten perheenjäsenten tarpeet ovat tyydytetyt, on joutunut väkisinkin painamaan taka-alalle omat mieltymykset tai mieliteot, ainakin osittain. On ollut järkevämpää lomailla Ruotsin risteilyllä kuin tehdä vaellusmatka vuoristoon.

Mutta sieltä ne vaan nousevat taas, omat rakkauden kohteet ja unelmat. Vääjäämättä, hiljaisesti. Kuin rikkaruoho kasvimaalla.

Sitä yllättää itsensä muistelemasta, mistä pidinkään parikymppisenä. Miettimästä, miksi muutinkaan niin usein asunnosta toiseen. Pohtimasta, miten minusta tulikin juuri tällainen.

Olen täysi-ikäiseksi tultuani asunut yli 20 eri osoitteessa. Olen asunut kolmessa eri maassa ja matkustellut parissakymmenessä.

Ennen vanhaan sana ”loma” tarkoitti minulle aina joko lentoa, juna- tai vähintään automatkaa. Tavallisessa viikonlopussakin ehti hyvin junamatkustaa 800 km.

Joku on aina vetänyt matkaan, liikkeelle. Vaikka koti on rakas ja viihdyn siellä loistavasti, on silti pakko päästä pyörien päälle.

Oli suuri ahaa-elämys, kun lapset kasvoivat niin vanhoiksi, että uskalsin lähteä heidän kanssa automatkalle. Ajoin 1- ja 3-vuotiaat takapenkillä 400 km:n päähän mökkeilemään. Pissatin vaippaikäisen tienpientareella kaatosateessa ja nukuin lasten kanssa siskonpedissä hyttyssuojan alla. Sillä reissulla en käynyt vessassa kertaakaan yksin.

Matkojen ei enää tarvitse olla suuria. Joskus pelkkä lähteminen on tärkeintä. Eväiden tekeminen, kameran pakkaaminen kassiin. Lasten lähtöjännitys ja lähtöriidat, anteeksipyynnöt. Uuden osoitteen naputtelu navigaattoriin.

Aivan yhtä tärkeää on jälkeen päin muistelu: Muistatteko, kun käytiin siellä järvellä? Eikös ollut kiva tramppa siellä huoltsikalla? Olipa kova ukonilma!

Joskus pelkkä kahvin juominen pahvimukista uudessa maisemassa tuo itselle voiman ja rauhan tunteen: tässä minä nyt olen, tähän olen tullut.

Elämä ei ajanutkaan ohi, eikä seepran täytynyt luopua raidoistaan.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Seepran raidat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s